Kaj Sotala (Xuenay) (xuenay) wrote,
Kaj Sotala (Xuenay)
xuenay

Chapman, Kegan & sosiaalinen ja moraalinen kehitys

Luin vihdoin David Chapmanin tiivistelmän psykologi Robert Keganin sosiaalisen ja moraalisen kehityksen mallista, ja totesin että tämähän on yllättävän kiinnostava kuvaus monista nykypäivän yhteiskunnallisista dynamiikoista. (Ainakin mikäli pitää paikkansa.)

Mallin mukaan ihmisten moraalinen kehitys etenee viiden askeleen läpi. Askeleet 1-2 ovat relevantteja lähinnä vain lapsille, ja valtaosa ihmisistä saavuttaa tason 3 joskus murrosiän aikana.

Kehitystasolla 2 moraali on luonteeltaan itsekästä. Pohjimmiltaan vain omilla tarpeilla on väliä, ja ihmissuhteet ovat kaupankäyntiä jotka ovat “reiluja” jos kumpikin saa niistä yhtä paljon hyötyä.

Kehitystasolla 3 siirrytään hyvin itsekkäästä ajattelutapasta hyvin huomioonottavaan. Moraali on luonteeltaan tunnepohjaista. Oikeita toimintatapoja ovat ne, jotka eivät satuta kenenkään tunteita: moraalisen toiminnan tavoite on ylläpitää yhteisön harmoniaa. Toimiminen tavalla joka satuttaisi toisen tunteita on väärin. Ihmissuhteen ei enää tarvitse antaa molemmille yhtä paljoa hyötyä ollakseen reilu, koska tällä kehitystasolla ymmärretään, etteivät kaikkien tarpeet ole samoja.

Tämän kehitystason ongelma on, ettei se pysty ratkomaan vastuusuhteista syntyviä konflikteja. Jos kaksi ihmistä vaatii minulta vastakkaisia asioita, ja kumpikin satuttaa mielensä jos en anna heille mitä he haluavat, ei kehitystaso 3 osaa antaa tilanteeseen tyydyttävää vastausta. En pysty toimimaan aidosti itsenäisesti, vaan olen pohjimmiltani muiden tarpeiden armoilla.

Kehitystasolle 4 siirtyessä otetaan huomioon yhteiskunnallisista ja sosiaalisista rakenteista syntyvät vastuusuhteet ja muodolliset asemat. Jos olen luvannut seurustelukumppanilleni että lähdemme lomalle kahdestaan, ja äitini pahoittaa mielensä siitä ettei pääse mukaan, olisi kehitystason 3 ratkaisu välttää konfliktia ja päästää hänet mukaan. Kumppaniltani olisi itsekästä protestoida ja olla ottamatta äitini tunteita huomioon. Kehitystason 4 näkökulmasta tämä taas on väärä vastaus, koska suhteeni kumppaniini asettaa omat tarpeensa ja vaatimuksensa, ja *tässä* tilanteessa vastuuni suhteellemme saa isomman painon kuin vastuuni vanhemmilleni.

Kehitystaso 4 pyrkii ottamaan huomioon koko yhteiskunnan tarpeet ja rakentamaan monimutkaisen järjestelmän ihmisten välisiä rooleja ja niistä johdettuja vastuusuhteita. Oikeudenmukaisuuden kriteeri ei ole enää se, että kaikkien tunteet otetaan huomioon ja kaikille pyritään tuottamaan hyvää mieltä, vaan se että yksilöitä kohdellaan samanarvoisesti. Modernit yhteiskuntien periaatteet kuten tasaveroisuus lain edessä ovat kehitystason 4 periaatteita.

Tämänlaiset periaatteet ovat luonteeltaan abstrakteja ja vaativat älyllistä pohtimista. Siksi kehitystaso 4 vaatii rakenteekseen jonkinlaisen ideologisen järjestelmän, jonka valossa eri tilanteita pyritään tutkimaan ja jonka logiikasta johdetaan vastaukset joilla ratkoa eri konfliktitilanteet.

Tämän kehitystason ongelma on, että vaikka ideologiat myyvät itseään paketteina joista löytyy ratkaisut kaikkeen, ei mikään ideologia todellisuudessa pysty toteuttamaan lupaustaan. Tyytymättömyys yhteen ideologiaan voi johtaa tarpeeseen etsiä uutta ja parempaa, sellaista joka perustuisi joihinkin ultimaattisiin periaatteisiin joista oikeat ratkaisut voitaisiin johtaa. Mutta koska kaikki periaatteet ovat pohjimmiltaan mielivaltaisia, ei tämä tuota tyydyttävää tulosta. Kehitystasolla 4 ihminen pyrkii aina ajattelemaan asioita *jonkin* ideologian sisäisen logiikan kautta, ja etsii siten sellaista ideologiaa joka olisi se ainoa oikea.

Kehitystasolla 5 ihminen siirtyy näkemään ideologiat ja järjestelmät työkaluina, joista mikään ei ole absoluuttisesti oikea mutta joista jokainen voi tarjota hyödyllisiä näkemyksiä eri tilanteisiin. Kyky omaksua joustavasti erilaisten ideologioiden sisäinen logiikka ja liikkua niiden välillä avaa mahdollisuudet käydä rakentavaa dialogia niiden välillä.

Chapman kommentoi mielenkiintoisesti, että postmodernismin vaikutus yhteiskuntaan on vaikeuttaa ihmisten siirtymistä tasolta 3 tasolle 4, mutta toisaalta helpottaa ihmisten siirtymistä tasolta 4 tasolle 5. Postmodernismin olennainen kritiikki on, ettei ole mitään yhtä objektiivisesti oikeaa ajattelutapaa. Tämä on oikea reaktio ja oikea viesti jota tarjota ihmisille jotka ovat kehitystasolla 4 ja juuttuneet pitämään omaa ideologiaansa ainoana oikeana. Mutta se on haitallinen viesti antaa kehitystason 3 ihmisille, jotka tarvitsisivat *jonkun* ideologian antamaan rakennetta sosiaalisille vuorovaikutuksilleen ja tarjoamaan sosiaalisten konfliktien ratkaisemiseen jonkin muun kriteerin kuin sen, että kenenkään tunteita ei tulisi satuttaa. Chapman kokee, että postmodernismin alkuperäiset kehittäjät olivat saavuttaneet tason 4 ja kehittäessään ajatuksiaan etenivät tasolle 5; mutta kun ajatukset tulkitaan kehitystason 3 valossa niin ne ymmärretään väärin.

Originally published at Kaj Sotala. You can comment here or there.

Subscribe
  • Post a new comment

    Error

    Anonymous comments are disabled in this journal

    default userpic

    Your reply will be screened

    Your IP address will be recorded 

  • 0 comments